Liikunnallisessa elämäntavassa pysymistä voitaisiin tukea kunnallisesti

 

Kajaanissa mietitään paljon, miten saisimme kuntalaiset aloittamaan liikkumisen ja lisäämään fyysistä aktiivisuuttaan. Harrastuksen aloittamiseen kannustamisen merkitystä ei saa vähätellä, mutta tarvitsemme keskusteluun myös pidemmälle kantavaa näkökulmaa. Eräs tärkeä, mutta hieman vähemmälle huomiolle jäänyt kysymys on se, miten saisimme liikunnan vakiinnutettua osaksi jokapäiväistä elämäntyyliä.

Kajaanin kaupunki on viime aikoina kunnostautunut erityisesti nuorten ja ikäihmisten harrastamisen tukemisessa tuomalla myyntiin edullisen Liiku Kajaanissa -rannekkeen. Idea ja toteutus toimivat pääosin erinomaisesti, mutta haasteeksi muodostuu se, että ranneke tarjoaa pääsyn ainoastaan kaupungin omistamiin liikuntakohteisiin.

On sinänsä kuluttajan näkökulmasta positiivista, että Kaukaveden uimahallin kuntosalille pääsee huomattavasti edullisemmin muihin Kajaanin kuntosaleihin verrattuna. Kävijämäärien kasvun ja keskittymisen vuoksi kuntosali on kuitenkin alkanut ruuhkautua erityisesti arki-iltoina siten, että moniin laitteisiin joutuu jonottamaan. Tämä voi pidemmällä aikavälillä vähentää ihmisten motivaatiota kuntosaliharjoitteluun, sillä monelle ei ole mahdollista käydä liikkumassa hiljaisempiin vuorokaudenaikoihin.

Uusien liikuntaharrastusten aloittaminen on aina hyvä asia, mutta moni varmasti tunnistaa uudenvuodenlupausilmiön, joka näkyy myös kuntosalien kävijämäärissä. Tammikuussa moni nimittäin päättää aloittaa uuden, liikunnallisen elämäntavan ja alkaa käymään salilla. Uusi alku jää kuitenkin monelle pelkäksi aluksi, ja kuntosalien kävijämäärät putoavatkin aina loppuvuodesta.

Jotta liikuntaharrastus tukisi merkittävästi arkielämän toimintakykyä, tulisi sen muodostua pysyväksi rutiiniksi ja aktiiviseksi osaksi elämää. Siksi ehdotankin Kajaanin kaupungille mallia, jossa liikuntapalveluiden sitoutuneeseen ja aktiiviseen käyttöön pitkällä aikavälillä olisi taloudellinen kannustin.  Mallin avulla voitaisiin tukea myös yksityisiä liikuntapalveluiden tarjoajia ja vähentää ruuhkaa kaupungin kuntosalilla.

Mallin voisi toteuttaa esimerkiksi paperisena tai digitaalisena leimapassina, johon kerättäisiin merkintä jokaiselta minkä tahansa liikuntapalvelun käyttökerralta. Ennalta määritetyn ajan (esim. 6kk) kuluessa täyteen kerättyä leimapassia vastaan kaupunki voisi tarjota alennussetelin. Setelillä saisi tietyn kiinteän summan alennusta minkä tahansa liikuntapalvelun kausikortista tai urheiluseuran jäsenmaksusta. Tämä kannustaisi ihmisiä jatkamaan liikunnan harrastamista aktiivisesti myös uuden lajin alkuhuuman lievennyttyä.

Kuten kaikki muutkin kuluttajalle suunnatut taloudelliset edut, myös tämä ehdotus herättää kysymyksen: Mistä rahat? Suoraan en osaa siihen vastata, sillä kunnan budjetti on monien merkityksellisten asioiden kokonaisuus, jotka kaikki vaikuttavat toisiinsa. Tällä hetkellä näyttäisi kuitenkin siltä, että monet uudet yritykset ja investoijat näkevät Kajaanin mahdollisuutena. Mikäli kunnan taloudellinen tilanne jossain kohtaa tarjoaa mahdollisuuden, olisi vahvempi panostaminen liikunnallisten elintapojen vakiintumiseen tärkeää.

Kansanterveyttähän ei koskaan voi tukea liikaa!